Aion kertoa tarkempia yksityiskohtia kuulumisistamme myöhemmin. Nyt päivitän lähinnä "nopeasti" viime vuoden tapahtumat:
- Pomo poikkesi alkuvuodesta 2011 Liettuassa kasvattajansa matkassa hakemassa Liettuan Juniormuotovalio- ja Liettuan Juniorvoittaja -11 -tittelit
- Keväällä Herra nappasi ensimmäiset Sertinsä Tampereen kansainvälisestä ja Rauman kansallisesta näyttelyistä
- Kesä otettiin lunkisti, syksyn aloitimme erkkareilla sekä Tervakosken kansainvälisellä, josta Töppöjalka sai ensimmäisen CACIBinsa (sekä Sertin), vuoden ja yhden päivän ajanjaksomme oli näin alkanut
- Syksy jatkui Romanian turneella kasvattajan hellässä huomassa, matkan saldona Romanian muotovalion ja Romanian Grand Champion -tittelit sekä toinen CACIB
Siinä näyttelyt. Muiden uutisten en voi sanoa olevan yhtä mukavia. Jeti ja Pomo suksivat lopullisesti ristiin keväällä 2011, ja niin Jeti pakkasi tavaransa ja lähti uuteen kotiinsa. Puolen vuoden kuluttua muutosta se ilmoitti tarvitsevansa lääkäriä, ja tuli vastaanotolla siihen tulokseen, ettei enää jaksa. Tai siis elimistönsä tuli siihen tulokseen. Näin ollen pieni päästi irti 20.10.2011 klo 17.30, ja muutti elämänsä viimeisen kerran. Se muutti pieneen pahvilaatikkoon, jossa se matkasi kasvottomaan virastoon tutkittavaksi. En halua vieläkään ajatella asiaa realistisesti.
Koti on ollut hiljainen. Pomo syö kokonaista siansorkkaa. Vaikka se syö kuin se ei olisi koskaan ruokaa nähnytkään, se myös rauhoittelee itseään. Ulkona on syksy. Kaikki lehdet ovat keltaisia ja ne liimautuvat märkään asfalttiin hentoina, läpikuultavina. Vilkuilen puolella silmällä olohuoneen karvamatolla sorkan kanssa taistelevaa karvaista otusta, ja mietin, kuinka onnellinen olen terveestä koirasta. Mietin myös, mitä muuta olisin vielä voinut tehdä, vai olisinko voinut tehdä yhtään mitään.
Itkin silmäni irti eläinlääkärin vastaanotolla toisen vetäessä viimeisen kerran henkeä. Sen jälkeen koko asiaa ei ole ollut olemassa. Nyt taas on.
Sinä pieni rakas siellä jossain, muista, että minä ajattelen sinua aina.
