Painelin koko päivän ilman sukkia ja palellutin tietoisen epätietoisesti varpaitani. Joka kerta, kun istuin sohvan kulmalle ja otin koneen syliin tehdäkseni jotain niinkin tärkeää kuin Facebookatakseni, Pomo kipitti viereeni, tuijotti minua hetken "Mitä sanoit, äiti, haluatko antaa minulle huomiota?" -ilmeellään (Mikki Hiiri-äänellä) ja kun en sillä kertaa antanut huomiota, se alkoi vimmatusti pestä varpaitani.
Jeti tekee saman tempun, jos meillä tepastellaan ilman sukkia. Varsinkin muksumpana sillä oli aivan järjetön jalkafetissi. Nykyään pesuinto on hieman laantunut, liekö syynä itsenäistymisen teini-ikä, muttei se silti ole kokonaan kadonnut.
Pomo pesee varpaiden lisäksi myös sääret, mikäli puntit sattuvat olemaan poissa tieltä. Saunan jälkeen koko homma vasta riistäytyykin käpälistä, koska molemmat tuntuvat olevan varmoja, ettei meillä ihmisillä ole minkäänlaista kykyä peseytyä kunnolla. Olen jokseenkin huomaamattomasti vetänyt koipeni kielten tieltä pois sohvalle, olen nimittäin ihan varma, että parivaljakko kuluttaisi kielensä puhki, mikäli jättäisin jalkani niiden armoille. Sen verran fiksuja kavereita ovat, etteivät sohvalle yritä. Jeti ei ole koskaan saanut lupaa tulla sohvalle (poikkeuksena sylittelyhetket Simpsonien kera) ja Pomo ei ole sitä lupaa koskaan tajunnut edes havitella.
Jetin ihmisiin kohdistuvat lällyttely on muotoutunut niin, että se istahtaa omaan tapaansa sohvan viereen, tuijottaa hetken ja kun ei sillä kertaa huomiota saa, se kääntää takamuksensa, vääntää itsensä rullalle kuin kissa konsanaan ja alkaa tuhista. Mitä lähemmäs jalkoja se pääsee rullalle, sitä parempi.
Pomo lähestyy meitä samaan tapaan kuin Jeti, mutta jää intensiivisesti tuijottaen odottamaan rapsutuksia. Mikäli niitä ei kuulu ja se ei satu olemaan pusuttelutuulella, sen pallopylly alkaa pomppia istuma-asennossa vimmatusti puolelta toiselle ja toinen etukäpälä havittelee housunpunttia. Tällöin viimeistään mieheni heltyy. Mikäli vain minä olen paikalla, Pomo kuopii ja pompottelee sinnikkäästi jopa useamman minuutin ja jos lopputulos ei ole toivottu, se puhahtaa hyvinkin inhimillisesti kuin sanoakseen "ei sitten saakeli" ja kääntää nokkansa kohti lempipaikkaansa, olohuoneen ikkunan edustaa.
Vieraiden saapuessa tilanne on kokonaan toinen. Tuli ovesta lähestulkoon kuka vain, Jeti juoksee nokka pitkällä tarkastelemaan saapujia ja toivottaa jokaisen onnellisena tervetulleeksi sillä ehdolla, että kaikki rapsuttavat sitä kyntensä lyhyiksi. Pomo sen sijaan luikkii vastakkaiseen suuntaan. Puolessa minuutissa se unohtaa jännitellä ja sekin tunkee nenänsä jonkin huonekalun takaa nuuskaistakseen, mistä ihmeestä nyt on kysymys. Kun se on saanut nekkunsa näytille, on turha enää piilotella ja se näyttäytyy kokonaan, mutta varoo visusti menemästä lähikontaktietäisyydelle.
Kun saapujat ovat asettuneet, Jeti istuu vuorollaan jokaisen vieressä ja tunkee kirsuaan polvelle, sohvan reunalle, rahille tai mihin tahansa, mistä voi mahdollisesti saada rapsuttavan ystävän. Pomo sen sijaan nuuskuttelee pienen matkan päästä yhä edelleen kyselläkseen, mistä ihmeestä nyt on kysymys. Kun se jonkin ajan kuluttua rentoutuu sen verran, että voi mennä jo kosketusetäisyydelle, sen korvat ovat pitkin niskaa ja silmät kuin jättimäiset teevadit. Jos vieras erehtyy korjaamaan istuma-asentoaan, se pakittaa välittömästi puoli metriä vapaaseen suuntaan ja mulkoilee teevadeillaan ympärilleen vain kysyäkseen jälleen kerran, mistä ihmeestä nyt on kysymys.
Pomon alkukankeilu ottaa hetken, mutta loppupeleissä vieraat saavat siitä oikein mainion pikkukaverin jalkojensa juureen. Jeti taas ensi-innostuksensa jälkeen asettuu keskelle huonetta kerälle ja nostaa päätään vain, jos jokin astia kilahtaa siihen malliin, että tiedossa voisi olla herkkuja, tai jos joku päättää vaihtaa istumapaikkaa.
Veljekset lällyttelevät myös kovasti toisilleen. Hiukan ennen mattopainia ja sen jälkeen niillä on lähes rituaalinomainen korvien pesu. Asetelma menee suunnilleen niin, että toinen alkaa ennen matsia pestä toisen korvaa ja pestävänä oleva painaa korvaansa toisen nenää vasten. Yleensä korvienpesutuokio muuttuu jonkin sortin lähikamppailuksi ja sen päätteeksi korvarituaali toistetaan ikäänkuin kättelynä hyvästä ottelusta. Jos setti on ottanut koville, ne uuvahtavat yhteen läjään, jolloin toisen erottaa toisesta vain karvan värin perusteella.
Siinä Jeti tälläkin hetkellä on täydellisenä ympyränä vieressäni. Veikkaan, että kun Pomoa alkaa kyllästyttää yksinäinen palloleikki, se tulee Jetin kylkeen, kömpsähtää kyljelleen ja pyörähtää siitä selälleen kuin nukkuva sammakko. Vähänpä nuo tietävät äidin suunnitelmista. Tänään on nimittäin pesupäivä.
Jee. Puhtaat koirat valmiina liattaviksi.
VastaaPoista