Mistä alkaisin.

Nyt se blogin pito alkoi. Homman nimenä on tehdä täysin epävirallista tutkimusta kahden Skye-pojan elämästä omistajan näkövinkkelistä, niin pienistä kuin isommistakin elämän iloista ja suruista.


Esittely lienee paikallaan. Alfastarsky's Aake The Big Hug a.k.a Jeti on helmikuussa 2009 syntynyt kerman värinen teini. Pojalla on itsenäistymiskausi, joten esimerkiksi julkiset huomionosoitukset äidin taholta ovat syvältä, koska se ei vaan sovi (kuten teini-ikäisten poikien äidit varmasti tietävät). Tosin puolustuksekseen on sanottava, että nuori herra on esiripun takana kovinkin nöyrä ja keskiarvoisesti kuuliainen terrieri. Jeti on potenut virtsatievaivoja, jotka (käsittääkseni) eivät ole tämän rodun kohdalla, varsinkaan nuorilla uroksilla, tavattomia vaivoja. Terveysasioista tulen kirjoittamaan, mutta se ei ole blogin pääasiallinen tarkoitus.


Alfastarsky's Bernard Showman's Boss a.k.a Pomo on helmikuussa 2010 syntynyt kerman värinen varhaisnuori. Perheemme suunnittelema puhekuplatoiminto asuntomme kattoon vaijereilla oli käytännössä mahdoton toteuttaa, joten olemme päätyneet dubbaamaan Pomon ajatukset. Ne kiteytyvät yhteen lauseeseen Mikki Hiiri -äänellä: "Mitä sanoit, isi/äiti, haluatko antaa minulle huomiota?". Junnu on niin huomionkipeä kuin nuori Skye voi vain olla. Ja sekös passaa minulle, satun nimittäin olemaan myös huomiota kaipaamattoman teinin mamma. Pomolla on esiintynyt parina päivänä kondrodystrofisilla (lyhytraajaisilla) roduilla ominaista pentuontumista. Tosin muksu on siitä vähät välittänyt, eikä ontuminenkaan ole antanut kuulua itsestään kuin parina hassuna päivänä.


Pojat ovat siis velipuolia samasta äidistä.


Mieheni kielsi minua kirjoittamasta hänestä mitään. Näin ollen hänet mainittakoon jatkossa vain sivulauseissa neutraalissa ympäristössä.


Jeti on asunut meillä reippaan vuoden, Pomo vasta kuukauden päivät. Pojat ovat tulleet mainiosti toimeen lukuunottamatta juniorin yritystä saada veikkansa luu kesken syömisen ja Jetin hetkellistä ruokakupin vahtimisviettiä. Ylettömällä Googlaamisella ja toimintamallien muuttamisella sain sitten ruokailuhetket rauhotettua.


Itsestäni pakollisina pohjatietoina kerrottakoon, että olen helmikuussa 1986 syntynyt naimisissa oleva huithapeli. Mieheni on niin ikään syntynyt helmikuussa, tosin paria vuotta minua aikaisemmin, joten yhdessä muodostamme Vesimies-perheen. Kun kaikilla on hieman huono itsetunto ja ammattitautina luova hulluus, on huumori usein tiukalla.


Jos ei muuta, uskoisin, että saan ainakin yhden ihmisen hymyilemään tutkimuksia tulkitessani. Tervetuloa lukemaan!