Jänniä tällaiset päivät, kun pojat eivät viipottele. Meillä on ollut pari päivää hieman hiljaista, Jeti on nukkunut hulluntavalla ja Pomo on siitä turhautuneena nyhjöttänyt missä nurkassa milloinkin kumisen pallonsa kanssa.
Jetillä on ollut vatsan kanssa kränää pari päivää. Olen satavarma (huom. tämä perustuu ainoastaan omaan päättelyyni), että se johtuu Jetin muutama aika takaperin syömästä antibioottikuurista. Ne kun tunnetusti laittavat koko pakin sekaisin ihmisilläkin. Poika-parka on parina aamuna omaehtoisen paastoamisen päälle pulauttanut tyhjän vatsan puklun, mutta iltaa kohden ruokahalu onneksi palaa. Päivät se nukkuu karvalankamatolla röhnöttäen, vetäväthän vatsavaivat hiljaiseksi. Iltaa kohden sillä palaa myös riekkumishalut, mikä sopii taas Pomolle paremmin kuin hyvin, onhan kumipallo aika nihkeä kaveri pidemmän päälle, vaikka alkuun se tekeekin hampaille ja ikenille hyvää.
Jetin vatsaoireilun vuoksi olemme pysytelleet ilman lenkkeilyä. Systeemi toimii hyvin, sillä Pomon pentuontuminen on osoittanut asettuvan hyvin levolla. Näin ollen saadaan kaksi vaivaa aisoihin yhdellä kertaa.
Koska iltasella molemmat pojat ovat reilusti virkeämpiä ja lenkkiä ei olla tehty, niillä on suhteellisen vauhdikkaita sisäleikkejä. Kun itse yrität katsoa mielenkiintoista videonpätkää ravintoasioista ja kaksikko pomppii, riekkaa ja pölisee vieressä, melutaso nousee reilusti yli sallitun. Ottaahan se möly päähän, varsinkin, kun yrität seurata leveää ameriikan englantia ilman tekstitystä, mutta en ole tohtinut niitä kovin kieltääkään. Jos päivän aikana ei minun toimestani synny liikunnallisia aktiviteetteja, on energia pakko jollain tavalla purkaa.
Olen käynyt itseni kanssa sotaa lenkittämättömyydestä. Tällaisissa tilanteissa lepo on hyväksi, lähestulkoon välttämätöntä, mutta energian purku jää yksipuoliseksi pelkällä mattopainilla. Toisaalta lenkkitauot eivät jää koskaan kovin pitkiksi ja aina on olemassa koirapuisto. Siellä vierailemme niin myöhään illalla, ettei muita kavereita juuri ole, jolloin niiden säntäily määrittyy jaksamisen mukaan.
Aion tehdä kliinisen testin Jetin aamupaastoilusta ja -puklaamisesta. Jos alkuperäinen suunnitelmani pitää, pääsen nukkumaan yhdentoista tuntumissa. Tällöin laitan herätyskellon soimaan noin klo 4.00 ja annan sille pienen määrän hyvin sulavaa sapuskaa (broitsua tällä kertaa). Epäilen nimittäin, että nyt, kun se on saanut erityisen hyvin sulavaa ruokaa, sen vatsa on aamulla tyystin tyhjä ja se on hieman huonovointinen siksi, josta oravanpyörä pyörähtää syömättömyyteen ja sitä kautta pikkupuklaamiseen. Jos tekemäni testin tiimoilta huomenna aamulla a) maistuu ruoka ja b) ei yökätä, olen osunut päätelmäni kanssa nappiin. Jäämme jännittämään tuloksia.
Pomo on osoittanut myös hieman paaston merkkejä. Tämä on tuttu huttu, sillä Jeti teki Pomon iässä ihan samaa. On täysin kuun asennosta kiinni, meneekö koko annettu ruokasatsi masuun asti vai ei. Tai sitten se myötäelää Jetin tuntemuksia, yhdessä käydään läpi tämäkin.
Päätämme tämän päivän legendaariseen mölinään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti